Ulkona

Viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa ulkona lapsen syntymän jälkeen. Tuulettumassa, viihteellä, juhlimassa. Ystävien seura ilman sylissä keinuvaa pikkujätkää oli virkistävää. Pysyin koko ajan kärryillä siitä, mistä keskustellaan kun ei tarvinnut välillä käydä vaihtamassa vaippaa wc:ssä tai pyyhkiä pukluja ystävän sohvakalustolta.

Mutta baarissa käynti... se oli tylsää, ahdistavaa ja turhaa. Yritin kyllä, mutta ei kiinnostanut. Eikä se siiderikään niin erikoiselta maistunut. Seuraavana aamuna keljutti kaataa pumpattua maitoa lavuaarista alas ja syöttää lasta pullosta. Tyl - sää. Täydet pisteet siis ystävien rattoisalle seuralle. Miinukset alkoholille ja baarille. Voin aivan hyvillä mielin olla taas puoli vuotta ilman.

Pari päivää aiemmin kävimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kaksin ulkona syömässä. Siis niin, että pikkuneroa vahtivat ystäväni, eivät minun tai mieheni vanhemmat. Kyllä jännitti. Onneksi herkullisista herkullisin ruoka sai ajatukset hetkeksi pois kotiympyröistä. Juteltiin miehen kanssa jopa muustakin kuin lapsesta. Keikka kesti kaikkiaan kaksi ja puoli tuntia (!), josta korkeintaan viimeisen tunnin vilkuilin kelloa ja mietin miten kotona pärjätään. Pärjäsivät, kehuivat herran olleen erinomaista seuraa, ja lupasivat tulla toistekin. Huh!

Kyllä ajoittainen irtautuminen lapsesta tekee terää. Erityisesti siksi, että sitten on taas ihana palata kotiin - iltakitinän, maitotahrojen ja yksinkertaisten rallatusten maailmaan.